Marraskuu

Aika se vaan kuluu.. pian tulee jo viisi kuukautta täyteen siitä päivästä kun mun matka alkoi. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta kaikesta on selvitty hengissä. 10.11 oli isänpäivä suomessa ja halusin skypettää koko perheellä ensimmäistä kertaa kun kaikki oli kotona syömässä.. Oli mukava vaan jutella ja nähdä kaikki yhdessä. Olin tilannut isille netissä mukin, jossa on kuva meidän perheestä ja siinä luki I <3 you, iskä. Onneksi se ehti perille ja sain jollain tavalla muistettua iskää, vaikka en paikanpäälle päässytkään. Skypen aikana nyt en edes miettinyt mitään kummempia, kuin että tuntuu oudolta olla jossain muualla kuin kotona, kun on aina yleensä ollut ajasta ja paikasta riippumatta juhlapäivänä yhessä saman pöydän ääressä. Skypen jälkeen tuli tosi haikea fiilis ja toivoin että voisimpa vaan mennä käymään kotona yhden viikonlopun ajan ja tulla sitten takaisin, mutta sepä nyt ei ihan mahdollista taida olla. Ehkä seuraava juhlapäivä on astetta helpompi kohdata tämän jälkeen!

Tämän kuun aikana on kerennyt taas tapahtua ja tehdä kaikenlaista! Käytiin yks päivä shoppailemassa yhdessä ostoskeskuksessa ja siellä oli lapsille pieni joulumaa, jossa oli joku muovimatto jossa pysty luistelemaan ja lisäksi siellä oli joulupukki antamassa haleja ja kuvia. Käytiin yhtenä iltana kattoon Sinin kans auringonlaskua, kuunneltiin musiikkia ja syötiin herkkupitsaa meren rannalla. Just tuommosia iltoja haluan lisää! Ihana viettää iltaa kavereiden kans rannalla piknikin merkeissä ja musiikkia kuunnellen. Ihan tylsää vaa istua kotona ja vaikka kuin onki kivaa kavereiden kans kattoa leffaa jonku luona iltasin ja rupatella mutta ois siihen ihan kiva saada jotain vaihteluakin välillä.

Ollaan tyttöjen kans tämän harmauden keskellä harrastettu perinteistä illalla parille menemistä useampaan otteeseen ja nautittu auringon lämmöstä aina sillon kun se sattuu kohdalle eli ehkä kaks kolme kertaa tässä kuussa. Kyllä mä nyt väriä saan pintaan nopeesti, mutta ei vaa enää jaksa tämmöstä suomen syksysäätä ku haluan olla rannalla ja ottaa arskaa että voin sit lällätellä kaikille suomessa että kuin valkosia ne on :P Oon niiiiiiiiiin kyllästyny tähän säähän!! enkö mä sen auringon takia tänne ausseihin tullu?! Kyllä mä tota sadetta ja pilvisyyttä saan ihan tarpeeksi suomessakin kokea niin nyt vaan niitä +40 asteisia päiviä tänne kiitos!

Halusin tehdä jotain uutta mun tukalle niin päätettiin sit kaverin kaa tehä liukuvärjäys. Eka kerta vähän epäonnistu kun oli vaan 2 astetta tummempi niin ei sitä eroa ees huomannu. Seuraava oliki sit sen verran tummempi että meinas itku tulla ku se oli melkeen musta, mutta onneks se parin pesun ja auringon valon ansiosta vaalentu ja rajaki tuli nätimmäksi nii nyt tykkään tästä tukasta ihan tosiiii paljon!

Sharniie lähti takas Englantiin viikko sitten ja sitä edeltävänä viikonloppuna mentiin keskustaan juhlimaan vielä viimestä kertaa nyt vähään aikaan isolla porukalla. Oli tosi mukava ilta. Sharniien eno ja sen vaimo, kavereita ja meidän kavereita tuli mukaan. Aloteltiin ja laittauduttiin sharniien luona, josta sitten lähdettiin ajamaan keskustaan. Ennen lähtöä annoin Sharniielle kuvan meistä ja pienen kirjeen, jossa kerroin vähän siitä kuinka tärkeäksi se on mulle tullut. Kyllähän siinä melko haikea mieli oli mutta ei haluttu alkaa masisteleen niin otettiin muutamat malibu ja persikkavodka shotit ja mentiin autoon. Korkkarit ja mekot päällä suunnattiin ekaan pubiin, jossa tavattiin kaikki. Sieltä me sitten jatkettii johonki irkkupubiin vesisateessa kävellen. Ilta oli kyllä melkosta menoa, mutta ainakin meillä oli hauskaa. Tarkotuksena oli riipasta oikein kunnolla ja niinhän me sitten tehtiinkin, ja seuraava aamu ja päivä ei onneksi jättänyt muistuttamatta tästä. Vaikka onki niin haikea olo että hyvä kaveri ei oo täällä niin onneksi on tässä kaikenlaista suunnitelmaa tulevaisuudelle niin ei tarvi ainakaan murehtia kotinurkissa. Ja pian se jo tulee takas <3

Käytiin viime viikonloppuna Tasmaniassa hostperheen kanssa, kun hostisän äidillä oli synttärit. Oli kiva nähdä jotain uutta! Tasmania oli tosi kaunis paikka ja muistutti jotenkin vähän Suomea varmaankin kaikkien vuorien ja vihreyden vuoksi. Käytiin eläintarhassa, jossa pääsin ruokkimaan kenguruita ensimmäistä kertaa. Olin ihan pelossaan että ne haukkaa multa sormen irti tai potkasee päähän mutta onneksi mitään semmosta ei tapahtunu. Siellä oli yks aivan ihana kenguru jolla oli vastasyntynyt pentu joka oli sen siellä mahapussissa ja kurkisti aina välillä vähän ulos. Voi että sydän suli! Kaikki eläinpennut on niiiiin sulosia ku ne on niin pieniä vauvoja, mutta sitten ku ne kasvaa niin eipä mua paljon enää kiinnosta lol :D

Tultiin takas 2.12. ja meidän katu oli herännyt henkiin suoraan sanottuna. Iltaisin musta ja hiljanen katu loisti valoista ja redfoo soi valojen tahtiin parissa pihassa. En vaan voi uskoa että nyt on joulukuu! Missä se lumi ja kylmyys on? Vaikka onkin ihana kokea jotain uutta ja olla toivon mukaan auringossa jouluna, niin kyllä mun on vaan pakko tunnustaa että välillä ikävöin niin kovasti lunta, talvista ja jouluista tunnelmaa, jota en tänä vuonna tule kokemaan. Huomenna on Suomen itsenäisyyspäivä, mitä ihmettä?? Viikonloppu mulla kuluu ekstratöitä tehdessä niin saa vähän rahaa säästöön reissammista varten.

Pakko vielä sanoa, että mun kaverit on ehkä maailman pahimpia luusereita noiden lentokoneiden kans. Yks missasi koneen, ku oli kaks kuukautta heilutellu lentolippua että joo sitä sit mennään keksiviikkona. Ja siinä kun keskiviikkona istu ruokapöydässä ja veli kysy että nii monelta se sun lento tuleekaa niin käy ilmi että katos, se oli eilen HAHAHA :D oon niin ilkeä!! Naurettiin vaa niin kovaa, mutta siis eihän tuo nyt ees yhtään hauskaa ollu! Onneks se sai seuraavalle päivälle uuden lennon. Noh, onneksi tämä toinen sankari sitten onnistu varaamaan meille lennot perjantai-illan sijaan parjantai-aamulle ensin sanoen että oho, otinki tuon aiemman että se lähtee 7 illalla (piti ottaa lento 9) ja olin ihan ressissä että no en mä voi siihen lähtee ku oon vielä töissä nii sittehän huomattiin että se on 7 aamulla ja kentällä pitää olla 5. "no mutta ku olin nii innoissaan ja oon ihan varma että painoin oikeeta nappia" HAHA kyllä nyt naurattaa mutta eilen ei ollu itku kaukana. Eeeei hyvänen aika :D  Mitähän kaikkea tässä vielä kerkeää tapahtua!? Enää 13 päivää ja Ennu tulee tänne!! Oon niiiiin innoissaan jo! Mulla on hirvee lista kaikesta mitä voidaan tehdä täällä ennenku sit suunnataan Sydneyyn jouluksi ja uudeksi vuodeksi sukulaisten luokse! Toivottavasti Ennu tuo mulle Suomesta mojitolokeroa, ku tekis niin mieli <3

ikävä mun pökäleitä, onneksi nään toisen niistä pian <3

Eilen katoin elokuvan Hours, jossa Paul Walker on päänäyttelijänä. Oli tosi ihana elokuva, ja vaikka kuin yritin niin ensimmäiset kyyneleet valu 6 minuutin kohdalla eikä niitä sen jälkeen kovin helpolla saanut pidäteltyä. Sillon ku kuulin ekan kerran siitä että Paul on kuollut, niin en voinu uskoa sitä todeksi. Miten voikaan olla mahdollista, että kaikkien fast & furiousten jälkeen sen piti kuolla just auto-onnettomuudessa. En oo varmaan ainut joka tekee näin tällä hetkellä, mutta mennään myöhemmin tänään Sinille, ja pidetään fast & furious -maraton Paul Walkerin muistolle :(

Tuntuu niin kamalalta, että ihan kenen vaan elämä voi päättyä silmän räpäyksessä itsestään riippumatta. Elokuvaa katsoessa mun mieleen tuli ajatus siitä että kuinka pahalta musta itestä tuntuu, sen faneista ja etenkin perheestä ja sukulaisista tällä hetkellä kun näkee ja kuulee sen elokuvissa, muttei enää koskaan tuu näkemään kasvotusten. En halua liikaa miettiä ikäviä asioita, mutta tottakai tulee mieleen, että pitäs muistaa kertoa ja osoittaa tärkeille ihmisille, perheelle ja ystäville useammin kuinka paljon niistä välittää, sillä koskaan ei voi tietää milloin sen tekee viimeisen kerran. <3

Melbourne Cup

Tiistaina oli Melbourne Cup, joka on suurin hevoskilpailutapahtuma Australiassa, ja itseasiassa Victoriassa tuona päivänä on vapaapäivä koulusta ja töistä. Toisin sanoen Melbourne Cup on taas yksi hyvä syy päästä juhlimaan, pukeutua hienosti ja juoda, niinku täällä kaikki sen on todennut. Lähes jokainen alottaa heti aamusta ja menee sit illalla kotiin selviytymään, että voi mennä töihin seuraavana aamuna :D

Heräsin aamulla puoli 9 laittautumaan ja alottelemaan. Oli ihana pukeutua mekkoon, korkoihin, laittaa tukka vähän eri tavalla ja meikata hienosti, oli tosi hyvä mieli, aurinko paisto aamusta asti ja oli yli 26 astetta lämmintä, mukavia ihmisiä ympärillä ja paljon hauskanpitoa ja naurua aina iltaan saakka. Codi tuli myöhemmin aamusta laittautumaan meille ja lähdettiin sitten siitä Sharniien ja sen sedän sedän kans kohti tapahtuma-aluetta. Joka puolella oli ihmisiä, kaikki oli pukeutunu todella hienosti, naiset mekkoihin ja päähineisiin ja miehet pukuihin. 

Sisälle ei oo ihan hirveen edullista päästä ja oltiin koko ajan vähän kahden vaiheilla, että jäädäänkö vaan ulkopuolelle, koska kyllä sielläkin menoa ois riittänyt. Onneksi yksi kaverin tuttu sai järjestettyä meille liput, joten me ei loppujen lopuksi jouduttu maksamaan mitään. Etittiin meidän muut kaverit ja lähdettiin yhdessä siitä kaikkien ihmisten keskelle johonkin siihen kisa-alueen lähelle! Mentiin sitten jossain vaiheessa lyömään vetoa hevosista ja pistettiin oikein kunnolla rahaa kun ei tarvinu lippuakaan maksaa, niin eihän siitä mitään hyötyä ollu, koska meidän hevoset oli tietenki ihan surkeita ja hitaita! En ees tiiä miks hukkasin rahaa johonki hevosiin, joista en edes tykkää.. Ehkä se oli se hieno tunne uudesta jutusta ja ainutkertaisesta mahdollisuudesta koittaa voittaa jotain, vaikka ei varmaan kertaakaan kiinnitetty huomiota niihin kisoihin, en ees tiiä missä ne hevoset siellä laukkas :D

Noh, sitten sieltä lähdettiin kaverin sedän tutuille. Siellä me pelattiin jalkapalloa, minä mekko päällä tietenki ja jatkettiin juhlatunnelmissa pari tuntia. Käytiin vielä illasta istumassa yhdessä pubissa ja pelaamassa bilistä enneku lähettiin kotiin rankan päivän jälkeen. Menin suoraa vaan nukkumaan. Ei olis uskonu että noin vaan vois väsähtää, mutta toisaalta ehkä se on ihan suotavaa 12 tunnin juhlimisen jälkeen :D

Mulla oli ikimuistoinen päivä, ihanien ihmisten kanssa. Puhuttiin just tyttöjen kans siitä, kuinka vaikeeta tulee olemaan se päivä kun on aika lähteä. Vaikka kuinka ikävöin omaa perhettä ja niitä kavereita, ketkä mulla vielä Suomessa on, niin silti mää tuun niitä näkemään vielä, koska mun koti on siellä. Entä nämä ihmiset jotka on maapallon toisella puolella ja jotka joudun jättämään tänne, kun mun on aika palata kotiin? Toinen mun parhaista kavereista, Sharn asuu sen sedän luona, ja niiden perhe on aivan uskomattoman ihana. Voin aina mennä sinne kun siltä tuntuu. Siellä tunnen olon tosi kotoisaksi ja se perhe saa mut aina hymyilemään.  Ihan varmana meidän ystävyys tulee pysymään näiden ihanien ihmisten kanssa, jotka täällä on, jotka on auttanut mua ja ollut tukena, pitäny hauskaa mun kans ja toivottanu aina tervetulleeksi niiden kotiin, mutta en vaan halua menettää niitä ja etten näkis ketään näistä enää tämän matkan jälkeen. Ainahan voin palata takaisin tänne, makustaa USAan tai Englantiin, mutta ei se ole varmasti mikään kaikista helpoin asia tehdä. Toisaalta, mitäpä ei tekisi jonkin asian eteen, jota tulee ikävöimään ja josta välittää aidosti!

Nämä ajatukset on tullut nyt mieleen varmaan siksi, että toinen tytöistä on lähdössä takaisin Englantiin melkein kahdeksi kuukaudeksi, ja tulee sitten takaisin tammikuussa. Harmittaa vaan ettei voida olla esim. uutta vuotta yhessä. Nuo kuukaudet tulee olemaan varmasti tylsiä ja loputtoman pitkältä tuntuvia, koska ollaan vietetty melkein jokainen ilta yhdessä tavalla tai toisella. Tottakai voin mennä käymään sen sedän luona, mutta ei se oo sama asia. Onneksi vielä ei ole aika lähteä lopullisesti, ja meillä on vielä paljon huippuja suunnitelmia tulevaisuudelle. Oon niin kiitollinen ja onnellinen näistä kahdesta tytöstä ja siitä että tavattiin, mulla tulee olemaan niin ikävä niitä <3

Halloween & BBQ

Viime viikolla oli halloween, jolloin mentiin hostisän vanhempien luokse syömään. Ei jaksettu tyttöjen kaa lähtee kuluttaan rahaa mihinkään halloweenbileisiin niin päätettiin sen sijaan mennä käymään yhdessä autiossa 1900-luvulla suljetussa mielisairaalassa. Olin ihan varma etten astu sen talon sisään. Oli ihan pimeetä ja sato vettä, eli kaikki oli juurikin niin pelottavaa kun voi vaan kuvitella. Tietenki ajomatkalla kerrottiin kaikenlaisia tarinoita, ettei varmasti alkais pelottaan yhtään lisää. Meitä oli viis tyttöä menossa mutta eihän siellä sisällä kiertäny loppujen lopuksi ku kaks, minä toinen niistä. Kaikki kyllä kävi sisällä mutta siihenki meni varmaan ensimmäinen tunti että uskaltauduttiin. Aina jos joku pikkasen säikähti tai kiljahti niin kaikki lähti juoskeen karkuun. Pelotti ihan hulluna että jos joku pomppaa jostain nurkan takaa, ja niinhän siinä kävikin, pari kertaa. Siellä oli myös jotain muita kiertämässä sitä taloa niin tottakai siinä itse kukin yritti säikyttää toisia. Selvittiin kuitenkin hengissä ja oli ihan kiva, että käytiin. Sai adrenaliinin vähän juokseen :D

BBQ on iso sana täällä. Kun on hyvä sää niin ollaan samantien järjestämässä barbequeta, ja ihan vaikka sää ei mikään maailman paras olisikaan. On vaan tosi kiva, kun voi viettää niin päivää kuin iltaa kavereiden ja perheiden kesken. Monilla rannoilla ja puistoissa on grilli, missä ihmiset pitää piknikkiä ja juhlii synttäreitä; tunnelma on tosi mukava ja aika kuluu nopeaa!

Viime viikonloppuna Sharniien setä järjesti barbequen. Oli mukava istua ulkona, syödä ja juoda hyvin ja jutella kaikkien kans! Illan päälle sinne tuli meidän kavereita, joiden kans pelattiin korttia ja pelleiltiin yhdessä Sharniien sedän kanssa. Jäätiin vielä jutteleen Sharniien kans joskus yöllä samalla ku siivottiin ja muut meni nukkuun. Aattelin sit siinä että sama pyöräillä kotiin ku monet jäi sinne yöksi nii olin joksus viideltä kotona, ja sain jonku loistoidean skypettää vielä Elenan kans puoli seittemään asti aamulla! Sunnuntaina oli tarkotus lähteä aamusta aikasi tyttöjen kans keskustaan ettiin päähineitä tulevaan Melbourne Cupiin mutta eihän siitä mitään tullu, ku meni niin lujaa ja myöhään edellisenä yönä. Käytiin kuitenkin illasta syömässä keskustassa kiinalaisessa ja pyöriin kaduilla!

Parin viime viikon aikana on tullut vietettyä pari ihanan lämmintä päivää aurinkoa ottaen rannalla. Lisäksi ollaan vietetty Codin ja hostisän synttäreitä, yks kaveri on hankkinu maailman suloisimman koiran ja ollaan oltu paljon yhdessä Sinin ja mun lasten kanssa. Tosi kiva että meidän lapset on melko saman ikäisiä niin ne tykkää leikkiä yhdessä ja aikakin kuluu paljon nopeammin ja paremmin! 

Tehtiin yks päivä makaroonilaatikkoa ja mutakakkua, ja siis ne oli oikeesti tosi hyviä vaikka ite sanonki :P Kaiveltiin tuossa Sinin kans vähän joulutunnelmaa jo esille ja leivottiin pipareita lasten kans viime viikolla. Voin vaan kyllä kuvitella että +40 asteinen joulu ei tunnu ihan oikealta, mutta onneksi on perhettä ympärillä..

Enää kuukausi ja mun paras joululahja saapuu!! Joko se päivä vois koittaa <3 

Great Ocean Road

Pari viikkoa sitten alettiin suunnittelemaan tyttöjen kans pientä reissua, että pääsis vähän näkeen uusia paikkoja ja tekemään muutakin kuin lastenhoitoa ja kotona oleskelua. Viime lauantai-aamuna starttas matka aamulla 6 jälkeen meidän kotialueelta kohti Torquayta, josta great ocean road alkaa. Ensimmäiseksi eteemme aukesi aivan huikea merimaisema, kalliot ja monet kymmenet surffaajat jo kahdeksan aikaan aamulla. Ihasteltiin maisemaa ja nautittiin auringonpaisteesta, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Bells Beachia, joka oli taas niin kaunis ranta kun voi vaan olla. Me todellakin nähtiin monia rantoja, mutta ei niihin voinut kyllästyä millään, koska kaikki oli niin kaunista, sekä lisäksi kaikkien sateisten viikkojen jälkeen meidän onneksi sattui todella lämmin ja aurinkoinen päivä, joten oli vaan ihana olla ulkona ja nauttia merestä.

Pysähdyttiin sademetsän reunalle, jossa sijaitsi ehkä kaunein näky, vesiputous, minkä voi luonnossa nähdä. Syötiin lounas vesiputouksen lähettyvillä ja hypeltiin siellä kivillä jonku aikaa ennekuin jatkettiin matkaa. Ajomatkalla koitettiin löytää kenguruita mutta tuntui ettei niitä tulla näkeen. Onneksi ei kuitenkaan luovutettu, sillä ajettiin yhden golfkentän lähettyville, jossa ihan sattumalta kenguru pomppi meidän eteen tielle. Lisäksi yhdessä vaiheessa kun oltiin ajamassa, meidän kaverit, jotka ajoi edellä, oli pysähtyny tien reunaan ja eka aateltiin että on auto varmaan hajonnu, mutta ne oli huomannu että koala kiipeää puuhun, niin jäätiin sit siihen hetkeksi ottaan kuvia tottakai!! JES, nyt tuntuu etten oo aivan turhaan tänne tullu ku oon päässy näkeen ihan oikean kengurun ja koalan! :P

Matka jatkui rantaviivaa pitkin Apollo Bay'n saakka, josta olimme varanneet huoneen backpackersien hostellista. Siellä laitettiin sitten ruokaa ja alettiin vähän nauttimaan illasta. Pelattiin biljardia ja lähettiin sitten kylmälaukun, eväiden ja lakanan kans 200 metrin päässä olevalle rannalle pelaamaan ja nauttimaan illasta ja auringonlaskusta. Tarkoituksena oli lähteä takaisin hostellille pelaamaan beer pongia, mutta koska sinne rannalle tuli porukkaa, niin oltiin sit niiden kans, tehtiin nuotio  ja hengailtiin siellä yömyöhään saakka täysikuun valaisemana. Ilta oli niin erilainen mutta täydellinen. Hyvää juomista, naurua, seuraa ja musiikkia ei voita mikään!

Seuraavana aamuna kaikki oli tietenki melkosen väsyneitä, mutta silti pysyttiin suunnilleen aikataulussa ja lähdettiin ostaan aamupalaa ja syömään se pihalle kun aurinko paisto lämpimästi. Ajettiin pari tuntia eteenpäin kansallispuiston läpi ja päästiin koalia ihastelemaan puista! Matka jatkui jonnekin sademetsään, jota aateltiin että se on varmaan ihan mahtava ja kaikkea, mutta sen sijaan maksettiin $25 siitä että käveltiin pari tuntia jotain polkua pitkin ja kateltiin samanlaisia puita toisensa jälkeen. Ei paljon naurattanu siinä vaiheessa :D

Kaikki oli jo tosi tosi väsyneitä, joten matka jatkui meidän viimeiselle etapille: 12 Apostolia, joka oli todella todella kaunis. Harmi vain, että siinä vaiheessa oli ihan tosi tuulista ja kylmää ja sade oli just tulossa, niin ei jaksettu olla siellä kauaa. Otettiin tottakai pakolliset turistikuvat, mutta siis kyllä meillä oli puhetta että pakko mennä takas tonne, koska on niiin kaunista! Ajettiin syömään ja ostaan postikortteja, jonka jälkeen lähdettiin suorinta tietä kotiin päin.

Vaikka kuinka oli väsynyt olo, niin tuntu vaan siltä ettei haluais tuon matkan loppuvan koskaan. Oisin voinu käydä kotona nopeeta suihkussa ja hakeen pari vaatetta, jonka jälkeen olisin ollut valmis lähtemään uudelle reissulle! Tuo lyhyt kahden päivän, mutta sitäkin arvokkaampi matka vain lisäsi  mun halua lähteä matkustamaan ympäri Australiaa, sillä täällä on aivan uskomattoman kauniita paikkoja ja en kyllä lähde pois ennenkuin olen ne nähnyt!!

Last month's highlights

Oon varmaan maailman surkein blogin kirjottaja, aina on mielessä että pitäis kirjottaa jotain, mutta silti vaan tulee siirrettyä sitä seuraavalle päivälle ja siinä sitä sitten vierähtääkin aina muutama viikko.. Taas on kuukausi kulunut täällä ja paljon on kerennyt tapahtua. Oon löytäny itelle ihania uusia ystäviä, pääsin tapaamaan mun sukulaisia Sydneyssä, ollaan vietetty pikkuprinsessan synttärijuhlia hieman eri tavalla kuin Suomessa on tottunu ja koti-ikävää oon päässyt hellittämään IKEA shoppailuilla, viettämällä aikaa suomalaisen kaverini kanssa ja vierailemalla Melbournen Suomitalolla! Annan nyt kuvien puhua puolestaan enemmän..

SUOMI!!!!

 IKEAan oli tullu irtokarkkeja!!! NORMAALEJA KARKKEJA, voisko onnellisempi olla??! :D Ostin myös kynttilän, näkkäriä ja pari kehystä että saan teettää kuvia perheestä ja kavereista tässä joku päivä! Suomitalolta ostin turkinpippureita ja marianneja tuossa yks päivä, ja muutama viikko sitten sain kotoa postia, joka toi mukanaan purkaa, sisua ja mun rakastamaa huulirasvaa mitä täältä ei löydy :(
Käytiin tässä yks päivä kahvilla semmosessa suklaapaikassa, ja otettiin vohvelit! Tuo oli ihan tosiiii herkkua, mutta alko pikkusen tökkiin se suklaan määrä ja kaakao vielä siihen päälle, eikä oloa helpottanu se, että olin edellisen yön ollu juhlimassa.. :P

GIRLS NIGHT OUT

BEAAAAACH

4th fairy birthday party

Sydney-viikonloppu oli täydellinen! Olin työskennellyt kaksi viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä, sillä hostäiti oli reissussa, joten olin todella väsynyt ja tauon tarpeessa! Menin siis juhlimaan minun isoäitini serkun miehen 80-vuotissyntymäpäiviä.. Tapasin heidät muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran Suomessa, ja siitä lähtien olin vähän väliä kysymässä äitiltä, että millon me lähettäis käymään Australiassa.. Me ei sitä koskaan koko perheellä tehty, mutta nyt mää tein sen sitten itse.. Jos jotain päätän, niin sen kyllä teen, oon aina halunnu Australiaan ja nyt pääsin toteuttamaan mun unelmaa! Se että mulla on sukulaisia täällä, helpottaa oloa todella todella paljon. Tapasin mun äitin pikkuserkun ja hänen miehen, omat pikkupikkuserkut ja kaikkia mun aussi "mummin ja ukin" ystäviä, jotka oli suomalaisia. Oli ihana syödä suomalaista ruokaa koko viikonlopun, puhua vaan suomea ja nauttia kunnon suomalaisesta saunasta ja iltauinnista. Ukin synttäreitten jälkeen lähdettiin mun serkkutytön kans ajaan Sydneyn keskustaan hänen asunnolle laittautumaan ja alottelemaan, sillä illan päälle suunnattiin baariin juhlimaan hänen kavereiden kanssa. Vaikka näinkin suurimman osan mun sukulaista ensimmäistä kertaa, tuntu kuin oisin tuntenu ne aina, koska puhuttiin vaan samantien kaikesta ja jokainen otti mut lämpimästi vastaan. Toisaalta oli niin inhottava lähteä pois ihanan viikonlopun jälkeen, mutta paluu Melbourneen oli mukava, sillä oon viettäny tosi paljon aikaa mun kavereiden kanssa, enkä vois olla kiitollisempi niistä! Jännä huomata kuinka nopeasti voi vaan tulla läheiseksi ihmisten kanssa, ilman tyttöjä olisin varmaan jo matkalla kotiin..

Mulla on muutamia suunnitelmia tulevaisuudessa, mutta yks on vaan ihan voittamaton, enkä malta odottaa kun se päivä koittaa.. sillä mun rakas isosisko tulee tänne jouluksi <3 Ensiksi ollaan Melbournessa viis päivää, jonka jälkeen mennään jouluaaton aatosta tammikuun alkuun asti Sydneyhyn viettään joulua ja uutta vuotta aussimummolaan.. Oon ihan innoissani! Aluksi aattelin että tuun vaa viettään mun joulun Melbournessa, eikä se tuntuis ees joululta, koska ei oo perhettä ympärillä, mutta nyt se että on sukulaisia ja vielä oma sisko täällä, niin en vois toivoa parempaa joululahjaa!! <3