Marraskuu

Aika se vaan kuluu.. pian tulee jo viisi kuukautta täyteen siitä päivästä kun mun matka alkoi. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta kaikesta on selvitty hengissä. 10.11 oli isänpäivä suomessa ja halusin skypettää koko perheellä ensimmäistä kertaa kun kaikki oli kotona syömässä.. Oli mukava vaan jutella ja nähdä kaikki yhdessä. Olin tilannut isille netissä mukin, jossa on kuva meidän perheestä ja siinä luki I <3 you, iskä. Onneksi se ehti perille ja sain jollain tavalla muistettua iskää, vaikka en paikanpäälle päässytkään. Skypen aikana nyt en edes miettinyt mitään kummempia, kuin että tuntuu oudolta olla jossain muualla kuin kotona, kun on aina yleensä ollut ajasta ja paikasta riippumatta juhlapäivänä yhessä saman pöydän ääressä. Skypen jälkeen tuli tosi haikea fiilis ja toivoin että voisimpa vaan mennä käymään kotona yhden viikonlopun ajan ja tulla sitten takaisin, mutta sepä nyt ei ihan mahdollista taida olla. Ehkä seuraava juhlapäivä on astetta helpompi kohdata tämän jälkeen!

Tämän kuun aikana on kerennyt taas tapahtua ja tehdä kaikenlaista! Käytiin yks päivä shoppailemassa yhdessä ostoskeskuksessa ja siellä oli lapsille pieni joulumaa, jossa oli joku muovimatto jossa pysty luistelemaan ja lisäksi siellä oli joulupukki antamassa haleja ja kuvia. Käytiin yhtenä iltana kattoon Sinin kans auringonlaskua, kuunneltiin musiikkia ja syötiin herkkupitsaa meren rannalla. Just tuommosia iltoja haluan lisää! Ihana viettää iltaa kavereiden kans rannalla piknikin merkeissä ja musiikkia kuunnellen. Ihan tylsää vaa istua kotona ja vaikka kuin onki kivaa kavereiden kans kattoa leffaa jonku luona iltasin ja rupatella mutta ois siihen ihan kiva saada jotain vaihteluakin välillä.

Ollaan tyttöjen kans tämän harmauden keskellä harrastettu perinteistä illalla parille menemistä useampaan otteeseen ja nautittu auringon lämmöstä aina sillon kun se sattuu kohdalle eli ehkä kaks kolme kertaa tässä kuussa. Kyllä mä nyt väriä saan pintaan nopeesti, mutta ei vaa enää jaksa tämmöstä suomen syksysäätä ku haluan olla rannalla ja ottaa arskaa että voin sit lällätellä kaikille suomessa että kuin valkosia ne on :P Oon niiiiiiiiiin kyllästyny tähän säähän!! enkö mä sen auringon takia tänne ausseihin tullu?! Kyllä mä tota sadetta ja pilvisyyttä saan ihan tarpeeksi suomessakin kokea niin nyt vaan niitä +40 asteisia päiviä tänne kiitos!

Halusin tehdä jotain uutta mun tukalle niin päätettiin sit kaverin kaa tehä liukuvärjäys. Eka kerta vähän epäonnistu kun oli vaan 2 astetta tummempi niin ei sitä eroa ees huomannu. Seuraava oliki sit sen verran tummempi että meinas itku tulla ku se oli melkeen musta, mutta onneks se parin pesun ja auringon valon ansiosta vaalentu ja rajaki tuli nätimmäksi nii nyt tykkään tästä tukasta ihan tosiiii paljon!

Sharniie lähti takas Englantiin viikko sitten ja sitä edeltävänä viikonloppuna mentiin keskustaan juhlimaan vielä viimestä kertaa nyt vähään aikaan isolla porukalla. Oli tosi mukava ilta. Sharniien eno ja sen vaimo, kavereita ja meidän kavereita tuli mukaan. Aloteltiin ja laittauduttiin sharniien luona, josta sitten lähdettiin ajamaan keskustaan. Ennen lähtöä annoin Sharniielle kuvan meistä ja pienen kirjeen, jossa kerroin vähän siitä kuinka tärkeäksi se on mulle tullut. Kyllähän siinä melko haikea mieli oli mutta ei haluttu alkaa masisteleen niin otettiin muutamat malibu ja persikkavodka shotit ja mentiin autoon. Korkkarit ja mekot päällä suunnattiin ekaan pubiin, jossa tavattiin kaikki. Sieltä me sitten jatkettii johonki irkkupubiin vesisateessa kävellen. Ilta oli kyllä melkosta menoa, mutta ainakin meillä oli hauskaa. Tarkotuksena oli riipasta oikein kunnolla ja niinhän me sitten tehtiinkin, ja seuraava aamu ja päivä ei onneksi jättänyt muistuttamatta tästä. Vaikka onki niin haikea olo että hyvä kaveri ei oo täällä niin onneksi on tässä kaikenlaista suunnitelmaa tulevaisuudelle niin ei tarvi ainakaan murehtia kotinurkissa. Ja pian se jo tulee takas <3

Käytiin viime viikonloppuna Tasmaniassa hostperheen kanssa, kun hostisän äidillä oli synttärit. Oli kiva nähdä jotain uutta! Tasmania oli tosi kaunis paikka ja muistutti jotenkin vähän Suomea varmaankin kaikkien vuorien ja vihreyden vuoksi. Käytiin eläintarhassa, jossa pääsin ruokkimaan kenguruita ensimmäistä kertaa. Olin ihan pelossaan että ne haukkaa multa sormen irti tai potkasee päähän mutta onneksi mitään semmosta ei tapahtunu. Siellä oli yks aivan ihana kenguru jolla oli vastasyntynyt pentu joka oli sen siellä mahapussissa ja kurkisti aina välillä vähän ulos. Voi että sydän suli! Kaikki eläinpennut on niiiiin sulosia ku ne on niin pieniä vauvoja, mutta sitten ku ne kasvaa niin eipä mua paljon enää kiinnosta lol :D

Tultiin takas 2.12. ja meidän katu oli herännyt henkiin suoraan sanottuna. Iltaisin musta ja hiljanen katu loisti valoista ja redfoo soi valojen tahtiin parissa pihassa. En vaan voi uskoa että nyt on joulukuu! Missä se lumi ja kylmyys on? Vaikka onkin ihana kokea jotain uutta ja olla toivon mukaan auringossa jouluna, niin kyllä mun on vaan pakko tunnustaa että välillä ikävöin niin kovasti lunta, talvista ja jouluista tunnelmaa, jota en tänä vuonna tule kokemaan. Huomenna on Suomen itsenäisyyspäivä, mitä ihmettä?? Viikonloppu mulla kuluu ekstratöitä tehdessä niin saa vähän rahaa säästöön reissammista varten.

Pakko vielä sanoa, että mun kaverit on ehkä maailman pahimpia luusereita noiden lentokoneiden kans. Yks missasi koneen, ku oli kaks kuukautta heilutellu lentolippua että joo sitä sit mennään keksiviikkona. Ja siinä kun keskiviikkona istu ruokapöydässä ja veli kysy että nii monelta se sun lento tuleekaa niin käy ilmi että katos, se oli eilen HAHAHA :D oon niin ilkeä!! Naurettiin vaa niin kovaa, mutta siis eihän tuo nyt ees yhtään hauskaa ollu! Onneks se sai seuraavalle päivälle uuden lennon. Noh, onneksi tämä toinen sankari sitten onnistu varaamaan meille lennot perjantai-illan sijaan parjantai-aamulle ensin sanoen että oho, otinki tuon aiemman että se lähtee 7 illalla (piti ottaa lento 9) ja olin ihan ressissä että no en mä voi siihen lähtee ku oon vielä töissä nii sittehän huomattiin että se on 7 aamulla ja kentällä pitää olla 5. "no mutta ku olin nii innoissaan ja oon ihan varma että painoin oikeeta nappia" HAHA kyllä nyt naurattaa mutta eilen ei ollu itku kaukana. Eeeei hyvänen aika :D  Mitähän kaikkea tässä vielä kerkeää tapahtua!? Enää 13 päivää ja Ennu tulee tänne!! Oon niiiiin innoissaan jo! Mulla on hirvee lista kaikesta mitä voidaan tehdä täällä ennenku sit suunnataan Sydneyyn jouluksi ja uudeksi vuodeksi sukulaisten luokse! Toivottavasti Ennu tuo mulle Suomesta mojitolokeroa, ku tekis niin mieli <3

ikävä mun pökäleitä, onneksi nään toisen niistä pian <3

Eilen katoin elokuvan Hours, jossa Paul Walker on päänäyttelijänä. Oli tosi ihana elokuva, ja vaikka kuin yritin niin ensimmäiset kyyneleet valu 6 minuutin kohdalla eikä niitä sen jälkeen kovin helpolla saanut pidäteltyä. Sillon ku kuulin ekan kerran siitä että Paul on kuollut, niin en voinu uskoa sitä todeksi. Miten voikaan olla mahdollista, että kaikkien fast & furiousten jälkeen sen piti kuolla just auto-onnettomuudessa. En oo varmaan ainut joka tekee näin tällä hetkellä, mutta mennään myöhemmin tänään Sinille, ja pidetään fast & furious -maraton Paul Walkerin muistolle :(

Tuntuu niin kamalalta, että ihan kenen vaan elämä voi päättyä silmän räpäyksessä itsestään riippumatta. Elokuvaa katsoessa mun mieleen tuli ajatus siitä että kuinka pahalta musta itestä tuntuu, sen faneista ja etenkin perheestä ja sukulaisista tällä hetkellä kun näkee ja kuulee sen elokuvissa, muttei enää koskaan tuu näkemään kasvotusten. En halua liikaa miettiä ikäviä asioita, mutta tottakai tulee mieleen, että pitäs muistaa kertoa ja osoittaa tärkeille ihmisille, perheelle ja ystäville useammin kuinka paljon niistä välittää, sillä koskaan ei voi tietää milloin sen tekee viimeisen kerran. <3