Maailman toisella puolen

Reilu viikko sitten alkoi mun matka kohti tuntematonta, Australiaa. Sain viettää vielä mukavan viikonlopun ennen lähtöä kaikkien kavereideni kanssa. Perjantaina juhlittiin parhaan ystäväni syntymäpäivää melkoisen menevissä merkeissä, ja lauantaina juhliminen jatkui aamuun asti kavereiden ja serkkujen kanssa. Olin niin onnellinen, että pääsin lauantaina näkemään kavereitani myös monien vuosien takaa. Vielä sunnuntai-iltana käytiin tanssiin vähän Apollossa ja hyvästelin lopulta viimeisetkin kaverit nyt vähäksi aikaa.. Sunnuntaipäivä oli jotenkin tosi surullinen päivä. Heräsin aikaisin siivoamaan taloa ja pakkaamaan loputkin tavarat, jotta voisin viettää päivän kavereiden kanssa.

partyweekend

Viikonloppuna ei paljon jarruteltu! Kaikkiin iltoihin kuului paljon naurua ja hauskanpitoa, mutta myös kyyneleitä ja surua, mutta ehkä se oli osa sitä kokonaisuutta. Sain itse ainakin viettää mukavan ja ikimuistoisen viikonlopun minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Viikonlopun aikana oli ihana huomata, kuinka kaverit välittää ja on ihan yhtä harmissaan ku minäki siitä, ettei tulla näkeen vähään aikaan! Rakkaiden ihmisten hyvästeleminen ihan vain näin hetkeksi tuntuu aivan liian vaikealta, mutta kuitenkin täytyy pitää mielessä se, että me nähdään kyllä pian!! <3

farewell

Maanantaina 15.7. alkoi mun matka kotoa kohti Helsinkiä vanhempieni kanssa. Illalla menin kaverini luokse yöksi ja hyvästelin vanhempani ennen heidän kesälomamatkaansa. Tiistaipäivä kului Helsingissä kierrellen ja vielä viimeisiä ei niin tarpeellisia ostoksia tehden, jonka jälkeen käytiin syömässä Amarillossa ja muistelemassa vähän nuoruusaikoja chicken pockettien ja margariittojen merkeissä! Sen jälkeen lähdin mun ihanaisen kaverin saattelemana lentokentälle juomaan vielä kahvit Starbucksissa, jonka jälkeen mutkien kautta ja matkalaukun liikakilojen tyhjennyksen jälkeen lähdin kohti turvatarkastusta moneen vaatekerrokseen pukeutuneena näyttäen ihan idiootilta!

Lento lähti puolenyön aikaan ilmaan ja nousun aikana olin aivan innoissaan ja hämillään matkaamassa maapallon toiselle puolen, ajatellen, että tästä se nyt todellakin lähtee, kunnes kuulutettiin parin kymmenen minuutin lennon jälkeen, että koneen on palattava Helsinkiin teknisen vian vuoksi. Kävin läpi todella väsyttävät ja pelottavat kolme päivää, jotka matkustaminen vei Melbourneen, 24 tunnin matkustamisen sijaan. Kymmenen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lähtemään Hong Kongiin, jossa jouduimme jäämään hotelliin yöksi. Seuraavana aamuna jouduin lentämään yhden laskeutumisen kautta Sydneyyn. Yhtäkkiä olinkin Filippiineillä, jossa olin täysin hukassa ilman paikallista valuuttaa, jota minulta vaadittiin, ja vasta pitkien selvittelyjen jälkeen pääsin vaihtamaan terminaalia, jotta pääsen lennolleni. Kaikki se turhautuminen ja väsymys oli kamalaa, eikä mielessä ollut mikään muu kuin halu palata kotiin. Vaikka periksi antaminen tuntui koko ajan vain enemmän ja enemmän parhaimmalta vaihtoehdolta, pysin vahvana ja jatkoin läpi kaikkien niiden vaikeuksien, ja pääsin Australiaan. Laskeutuminen Sydneyyn, jossa asuu sukulaisia ja host-perhe Melbournessa saivat minut tuntemaan oloni turvalliseksi.

Melbournessa perheeni oli vastassa ja kaikki oli niinkuin pitikin. Perheeni on todella mukava ja ihana, lapset, poika 2v. ja tyttö 3v. on maailman suloisimpia, meillä on ollut tosi hauskaa koko ajan ja tunnen kuuluvani tänne. Viikon aikana olen kerennyt näkemään jo paljon. Toissa päivänä käytiin käveleen ja rauhottuun vähän merenrannassa ja keräämässä simpukoita, ollaan kierretty varmaan 20 puistoa läpi ja syöty hyvää ruokaa joka päivä. Olen päässyt jo pari kertaa ajamaan "väärällä puolella" autoa, enkä ole edes laittanut ketään kumoon, ja iltaisin on ollut mukava rentoutua parin viinilasillisen kera sohvalle katsoen elokuvaa ja jutellen vanhempien kanssa vähän kaikesta.

En voisi pyytää enempää, tämä on juuri sellaista kuin olen toivonutkin ja tullaan kaikkien kans enemmän kuin hyvin toimeen, joten uskon, että tämä tulee olemaan mahtava kokemus ja todella antoisa vuosi!! Vaikka välimatka kavereihin ja perheeseen on pitkä ja ikävä tuntuu välillä pahalta, niin onneksi voin pitää heihin yhteyttä monella tavalla, ja tiedän, että he pysyvät Suomessa tämän ajan kun olen pois!

"Everybody has to leave, everybody has to leave their home and come back 

so they can love it again for all new reasons" 

-Donald Miller

Never stop dreaming

Miten voikaan pienet asiat tehdä ihmisen niin onnelliseksi? 

Täma kesä on ollut minulle muutosten aikaa. Valmistuin ylioppilaaksi musiikkilukiosta, jossa opin paljon asioita elämästä, ihmisistä ja musiikista. Olen kesän aikana nauttinut perheeni, sukulaisteni ja ystävieni seurasta sekä olen pyrkinyt käyttämään ajan tärkeiden ihmisten kanssa järkevästi, iloiten elämän pienistä suurista asioista. Oman blogin kirjoittaminen on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, mutta en ole ikinä saanut sitä aikaiseksi kiireisen arjen keskellä. Nyt kuitenkin minulla on sellainen tunne, että on sopiva aika alkaa kirjoittamaan omista ajatuksista ja elämän kulusta. 

Kuten jo sanoinkin, tämä kesä on todella ollut muutosten aikaa. Eilen sain onnittelut Tampereen ammattikorkeakoulusta, jossa aloitan sairaanhoitajaopinnot ensi vuoden syksynä. Sosiaaliala on aina kiinnostanut minua, sillä olen hyvin ihmisläheinen persoona. Haluan toimia ihmisten hyväksi ja haluan olla apuna niille, jotka apua tarvitsee. Vuosi sitten samoihin aikoihin olin Afrikassa pari viikkoa. Lähtö sinne oli erittäin vaikeaa, sillä en erityisesti tuntenut porukkaa, jonka kanssa sinne matkasin. Matkan aikana tutustuin uusiin ihmisiin ja sain kokea paljon asioita, joita mikään ei voisi korvata. Opin arvostamaan elämää uudella tavalla ja löysin itsestäni uusia puolia. 

Nyt vastassa on täysin erilainen matka, joka on varmasti todella opettavainen. Suunnitelmissa on muuttaa kahden viikon kuluttua Australiaan vuodeksi paikalliseen perheeseen, jossa olen aupairina hoitamassa kahta suloista lasta. Olen päässyt tututstumaan perheeseen kirjoittelun ja skypettelyn merkeissä ja minulla on vahva tunne siitä, että tämä toimii! Olen todella innoissani lähdössä, ja lasken jo päiviä lähtöön. Rakastan matkustamista ja olen päässytkin matkustamaan todella paljon, mutta nyt asia on täysin eri, sillä lähden yksin suureen maailmaan, maapallon toiselle puolelle. Välimatka ystäviin ja perheeseen on pitkä ja ikävä tulee varmasti olemaan suuri, mutta haluan ajatella asiaa positiivisesti, sillä edessäni on vuosi, joka opettaa minua uuden kulttuurin ja ympäristön parissa ja tiedän, että tulen takaisin kotiin, ja toivon mukaan asiat eivät kerkeä vuoden aikana muuttua niin paljon, että joutuisin katumaan lähtöäni.

Blogissani tullaan näkemään treenaamista, elämää minun silmin, ajatuksia elämästä ja kaikesta muusta, mitä tulen elämäni aikana kokemaan.