Never stop dreaming

Miten voikaan pienet asiat tehdä ihmisen niin onnelliseksi? 

Täma kesä on ollut minulle muutosten aikaa. Valmistuin ylioppilaaksi musiikkilukiosta, jossa opin paljon asioita elämästä, ihmisistä ja musiikista. Olen kesän aikana nauttinut perheeni, sukulaisteni ja ystävieni seurasta sekä olen pyrkinyt käyttämään ajan tärkeiden ihmisten kanssa järkevästi, iloiten elämän pienistä suurista asioista. Oman blogin kirjoittaminen on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, mutta en ole ikinä saanut sitä aikaiseksi kiireisen arjen keskellä. Nyt kuitenkin minulla on sellainen tunne, että on sopiva aika alkaa kirjoittamaan omista ajatuksista ja elämän kulusta. 

Kuten jo sanoinkin, tämä kesä on todella ollut muutosten aikaa. Eilen sain onnittelut Tampereen ammattikorkeakoulusta, jossa aloitan sairaanhoitajaopinnot ensi vuoden syksynä. Sosiaaliala on aina kiinnostanut minua, sillä olen hyvin ihmisläheinen persoona. Haluan toimia ihmisten hyväksi ja haluan olla apuna niille, jotka apua tarvitsee. Vuosi sitten samoihin aikoihin olin Afrikassa pari viikkoa. Lähtö sinne oli erittäin vaikeaa, sillä en erityisesti tuntenut porukkaa, jonka kanssa sinne matkasin. Matkan aikana tutustuin uusiin ihmisiin ja sain kokea paljon asioita, joita mikään ei voisi korvata. Opin arvostamaan elämää uudella tavalla ja löysin itsestäni uusia puolia. 

Nyt vastassa on täysin erilainen matka, joka on varmasti todella opettavainen. Suunnitelmissa on muuttaa kahden viikon kuluttua Australiaan vuodeksi paikalliseen perheeseen, jossa olen aupairina hoitamassa kahta suloista lasta. Olen päässyt tututstumaan perheeseen kirjoittelun ja skypettelyn merkeissä ja minulla on vahva tunne siitä, että tämä toimii! Olen todella innoissani lähdössä, ja lasken jo päiviä lähtöön. Rakastan matkustamista ja olen päässytkin matkustamaan todella paljon, mutta nyt asia on täysin eri, sillä lähden yksin suureen maailmaan, maapallon toiselle puolelle. Välimatka ystäviin ja perheeseen on pitkä ja ikävä tulee varmasti olemaan suuri, mutta haluan ajatella asiaa positiivisesti, sillä edessäni on vuosi, joka opettaa minua uuden kulttuurin ja ympäristön parissa ja tiedän, että tulen takaisin kotiin, ja toivon mukaan asiat eivät kerkeä vuoden aikana muuttua niin paljon, että joutuisin katumaan lähtöäni.

Blogissani tullaan näkemään treenaamista, elämää minun silmin, ajatuksia elämästä ja kaikesta muusta, mitä tulen elämäni aikana kokemaan.