Queensland

Oon nyt ollut Brisbanessa kuukauden, mitä ihmettä!? Luulin, että oon ollu kaksi viikkoa ennenku nyt vasta laskin. Aika menee ihan liian nopeeta ja kohta oon jo lähössä takas Suomeen nii kyllä kait tässä alkaa pakostaki jo vähän pelottaan ja jännittään..

Kun tulin Brisbaneen, tarkoituksena oli alottaa työt Sharniien kanssa sen sedän yhtiössä, mutta eipä sitten alotettu ja ihan hyvä vaan, koska ei siinä ois ollut mitään järkeä olla töissä pari kuukautta, koittaa opetella kaikki uudet jutut, tehdä sopimus ja asit irtisanoutua samantien. Aloin hakeen aupair perheitä, olin yhden päivän aamusta iltaan ostoskeskuksessa hakemassa työpaikkoja ja illalla menini nukkumaan kyyneleet valuen kun olin ihan stressaantunut siitä, etten löytäis minkäänlaista työtä, koska rahat mulla ei riittäis kahdeksi kuukaudeksi, mutta oikeanlaisen työn saaminen niin vähäksi aikaa olis hankalaa. Viikon ajan stressasin ja lopulta sain soiton yhedstä urheiluliikkeestä tulla työhaastatteluun. Lisäksi sain yhteyden ottoja yllättävän monesta aupairperheestä. Yksi näytti tosi lupaavalta, mutta ne halusi löytää jonkun 6 kuukaudeksi. Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä ja kertoa mikä on tilanne, ja onneksi otinkin. Sillä niille sopi hyvin että tulisin pariksi kuukaudeksi, että niillä olis aikaa löytää aupair sitten pidemmäksi aikaa kun nyt on niin hiljaista ollut. Tavattiin perheen äidin kans kahvilassa ja meillä heti luisti juttu tosi hyvin. Se kertoi perheen elämästä ja lapsista, joita on neljä, 7, 2 ja 1 vuotiaat tytöt ja 4-vuotias poika. Kaikki kuulosti tosi hyvältä, joten lyötiin sit töiden aloitus päivä lukkoon. Valtava stressi purkautui samantien. Kiertelin samana päivänä jonku verran Brisbanen keskustassa kattelemassa paikkoja ja soitin mun aussimummolle, jos se tietäis ketään tuttuja tässä lähellä, että voisin mennä viikoksi sinne, koska en halunnu maksaa 170 dollaria viikolta kaverille vuokrasta, joka on ihan älytön hinta. Mummi kertoi, että heillä on kavereita Gold Coastilla, joten soitin niille, kerroin mun tilanteesta ja ne toivotti mut tervetulleeksi samantien.

Menin viikoksi Gold Coastille, minne oon halunnut jo kauan aikaa mennä. Kaikki on kertonut kuinka kaunis paikka se on, mutta vasta sinne mennessä tajusin mitä kaikki on tarkottanu. Kävellessä surfers paradisessa mietin vaan, että voisin jäädä asumaan vaikka koko loppu elämäksi sinne. Korkeat talot, biitsi, surffaaminen, rantalentopallo, aurinko, ihmiset, pienet ravintolat ja surffikaupat tien varressa.. Koko ajan vaan enemmän ja enemmän alkoi tuntua, että nyt todellakin elän sitä oikeaa "aussielämää", jonka pääsin Melbournessa viimeisen viikon aikana aloittelemaan surffauksen ja mmuun hauskanpidon merkeissä. Pääsin viikon aikana käymään monissa huvipuistoissa; dreamworld, movieworld, whiteworld ja seaworld, käytiin ravintolassa näkemässä vähän viikonloppumenoja,  käytiin Queenslandin surffauskylässä Byron Bayssa. Siellä nähtiin taivaalla joku ihme ilmiö, se oli vähänniinku Australian revontulet :D Join kookosvettä kookoksesta joka oli ihan hirveetä mutta pakkohan sitä oli kokeilla ku oli niin siistin näköstä :D Olin pari päivää ottamassa arskaa biitsillä ja kävin lenkkeilemässä maailman ihanimman koiran kans. Heti ensimmäisenä ku astuin taloon, niiden koira oli ihan mun kaveri, muistutti hirveesti meidän Elmosta ja oli vaan niin ihana että se oli koko ajan seurana. Loppuajasta Mili jo nukku mun vieressä yöt ja aina kaivautu kainaloon. Samantien sain tehtyä päätöksen, että jos mää joskus koiran hankin niin se on Staffordshire Bullterrieri :D

Pääsin syömään suomalaista ruokaa taas pitkästä aikaa, ruisleipää, rieskaa, makaroonilaatikkoo, lihamureketta ja ehkä parhaimpana asiana semmosen 7.5 kuukauden jälkeen oli se, kun pääs maistamaan lonkeroa. Pakko sanoa, että maistu niiiiiin hyvälle että!! Kavin saunomassa ja meillä oli myös kisakatsomo ku Suomi pelas Ruotsia vastaan. Käytiin shoppailemassa Billa Bongin outlet myymälässä ja vaikka kuin yritin vastustaa, niin kyllähän sieltä lähti vaikka ja mitä mukaan kun oli niin naurettavan halvalla. Viikko kului tosi nopeesti ja viikonloppuna tulin takaisin Brisbaneen hostisän kyydillä, koska se oli töissä Gold Coastilla. Reilu tunnin ajomatka meni nopsaa tutustuessa ja jutellessa.

muumimuki on parasmuki <3

Perheen lapset oli jo nukkumassa, joten juteltiin siinä jonku aikaa ja lähdin sit vielä samana iltana näkeen Sharniieta, koska mulla on täällä oma auto käytössä. Käytiin muutamalla olusella ja jäin Sharniielle yöksi. Aamusta ajoin takaisin kotiin, ja me otettiin koko päivä rennosti. Näin lapset ensimmäistä kertaa, ja kaikki oli tosi ihania. Syötiin yhdessä ja lasten mentyä nukkumaan jäätiin vielä jutteleen vanhempien kans kaikesta. Samantien sinä iltana tunsin oloni tosi tervetulleeksi, omaksi itekseni ja onnelliseksi näiden ihmisten ympärillä. Juteltiin jo kaikenmaailman asioita läpi ja heitettiin läppää niinku ois tunnettu vuosia. Ehkä vaikuttaa se että meillä on vaan muutaman vuoden ikäero, niin tuntuu ihan ku ois vaan kavereiden kanssa!

Ensimmäinen viikko töissä meni opetellessä ajoreittejä kouluun ja päiväkotiin, päivät meni nopeesti ja omaksuin hyvin aikalailla kaiken mitä kuuluu päivän aikana tehdä. Ennen ku alotin työt ajattelin, että onkohan neljä lasta ihan hirveä homma vahtia, mutta ei kyllä oo yhtään sen erilainen kuin kakskaan. Vanhin menee kouluun joka päivä, ja poika käy päiväkodissa kahtena päivänä, joten ei tämä niin hankalaa oo. Ollaan leivottu mokkapaloja, kookospalloja ja marjamuffinsseja. Tein myös yks päivä makaroonilaatikkoa koko porukalle ja ne tykkäsi :) Ihana kuinka nuo vanhemmat on kiinnostuineita Suomesta ja meidän kulttuurista. Oon ihan innoissaan, että mitä kaikkea tässä kerkeää opettamaan vielä ennen lähtöä. Alotettiin jo kielikoulu, ja tein listan perussanoista ja lausahduksista. :D Onneksi myöskään tämän perheen suomen oppiminen ei jää vaan pariin kuukauteen, sillä mun kaveri tulee tähän perheeseen mun jälkeen. Oon niiiiin innoissaan! Muistan ku Ida kyseli joku kuukausi sitten, että millasta on olla aupairina ja että sitä kinnoistais kans lähtee. Sit tänne perheeseen tullessa juteltiin just, että ne ettii vielä aupairia nii laitoin vaa viestiä Idalle ja kysyin kiinnostaisko. Ida oli vaa sille että mitä?! Oikeestikko? :D ja siitä me sitten alettiin suunnitteleen, tän perheen äiti laitto niiden perheestä sähkköpostia Idalle ja nyt Ida on jo hankkinu viisumin, eli lentolippua vaille valmis tuleen. En vieläkään usko tätä todeksi, että kohta mulla on joku kaveri täällä, jonka kans pääsen viettään aikaa. Me keretään olla vajaa pari viikkoa yhdessä, ennenku lähden sit Sydneyyn loppu ajaksi ennen Suomeen paluuta.

Ihan älytöntä nyt miettiä, kuinka vaikealta Australiassa olo ensiksi vaikutti. Tottakai koti on koti, ja haluan takaisin näkeen perhettä ja kavereita, mutta silti tuntuu, etten haluais vielä lähteä pois täältä niin pian. Australiasta on tullut mun toinen koti. Mulla on ihania ihmisiä ympärillä täällä, ja antaisin mitä vaan, että voisin elää niin, että saisin olla kaikkien, niin australialaisten sukulaisten ja kavereiden kuin suomalaisten kanssa. En vieläkään oo ostanu lentolippua takas Suomeen, enkä ees tiiä millon oon tulossa, mut pakko kai sinne on jossain vaiheessa tulla. Pelottaa edes ajatus lentolippujen ostosta ja takaisin tulosta. Miksi se aina menee niin, että kun joutuu lähteen, ei millään haluais, mutta aloitus on niin hankalaa, että haluais vaan takaisin tuttuun ja turvalliseen. Voin vaan olla joka päivä kiitollinen ja onnellinen siitä päätöksestä minkä tein viime vuonna, että lähden Australiaan. Jokainen päivä on tuonut ja opettanut jotain uutta, ei tää helppoa aina ole ollut, mutta silti kaiken sen arvoista, mitä oon käynyt täällä läpi.

Sain eilen jonku järettömän naurukohtauksen ku tän perheen isä vaa kysy normaalisti, että nii onko sen sun kaveri nyt millon tulossa. En tajua miksi, oli vaan niin hassua, että noin voi kysyä. Ainahan sitä puhui kavereiden kans ennen tänne lähtöä, että joku tulis käymään ja plaaplaa mutta ei nyt kellään ois rahaa jos totta puhutaan. Ja nyt mulla tuleeki kaveri tänne. Oon jo kehitelly kaikenlaista suunnitelmaa surffauksen ja huvipuistojen merkeissä. Enää kuukausi, että Ida laskeutuu samalle maapallon puolelle mun kans ja oon niin innoissaan. En ois ikinä kuvitellu että jotain tämmöistä vois tapahtua!

Tämä viikko on jo ohi melkeen ja tänään heräsin uuteen päivään 20-vuotiaana!! Vastahan mää täytin 10 :D Onhan se vähän outoa olla täällä juhlimassa omia synttäreitä, mutta meillä tulee varmasti hyvät juhlat. Ollaan jo suunniteltu kaikenlaista kivaa illaksi. Tarkoituksena ois käydä isossa outletmyymälässä shoppailemassa päivällä, ja sit illalla lähetään juhlimaan hostporukoiden ja niiden kavereiden kans. Lauantaina luultavasti meen Coastille yöksi, jos pääsisin vaikka surffaamaan tällä kertaa. Olin viikonloppuna käymässä ja tarkotuksena oli mennä, mutta päädyttiin sit dreamworldiin ja sunnuntaina kun ois ollut aikaa, oli huono sää niin ei tehny mieli lähtee. Onneksi pääsin kuitenki taas shoppaileen Billa Bongin outlettiin, nii saa vähä lisäkiloja matkalaukkuun, ku ei huolestuta yhtään tuo tavaran määrä mitä mulla on jo olemassa :D Tuun olemaan ihan pulassa siinä vaiheessa ku koitan pakata tavaroita ja mahduttaa kaikki mukaan.. No mutta se ei oo vielä tämän hetken murhe, nyt aion nauttia ihanan aurinkoisesta 30 asteen lämmöstä ja tulevasta viikonlopusta!

Happy 20th birthday!! 

Bye bye, Melbourne

Sydneystä Melbourneen palattuani olin aikalailla vain töissä, vietin aikaa kavereiden kanssa ja suunnittelin tulevaisuutta. Monet illat kului ajellessa tai kävellessä ympäri lähialueita kavereiden kanssa jutellen. Siinä kun palasin takaisin Melbourneen Sydneystä tajusin yhtäkkiä ettei mulla enää ole kuin kuukausi jäljellä Melbournessa. Tietyt kuviot vaihtui, Sini lähti Suomeen ja Sharniie tuli takaisin Englannista. Ennen Sinin lähtöä vietettiin mukava ja rentouttava läksiäisilta Sinin siskon ja yhden meidän kaverin kanssa spassa ja uima-altaalla. Sharniien tultua takaisin päätettiin varata keskustasta hotelli ja viettää kiva viikonloppu keskustassa ja laittautua kunnolla vielä viimeisen kerran ennen mun ja Sharniien muuttoa Brisbaneen. Pakko sanoa, että oli varmasti yks parhaista illoista täällä ollessa, käytiin syömässä ravintolassa, tehtiin siellä lista kaikista asioista mitä pitää baarissa suorittaa ja hyvinhän siihen listaan rasteja tulikin :P

Monenlaista suunnitelmaa meillä oli Brisbanesta, mutta melko harva asia kuitenkaan lopulta meni niinkuin oli suunniteltu. Onneksi kuitenkin kaikki asiat on nyt kunnossa ja kerron siitä sitten ihan erikseen. Multa värjäyty ja lyheni myös tukka tuossa jossain vaiheessa. Oli vaan pakko tehdä jotain ku meni niin huonoon kuntoon, mutta onneksi leikkasin, koska tykkään ihan tosi paljon tästä lyhyemmästäkin tukasta. Onhan niitäkin päiviä millon kaduttaa vähän ja ikävöin pitkää vaaleaa tukkaa, mutta terveenä tämä kasvaa ihan supernopeaa!

Melbournessa lopetin työt perheessä helmikuun alusta, jonka jälkeen menin viikoksi Sinin entisen hostperheen luokse avuksi ja sitten vielä pariksi päiväksi Codin luokse asumaan. 7 kuukautta ylä- ja alamäkiä hostperheessä, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kaikki hyvät muistot ja kaksi ihanaa lasta, jotka varmasti pysyy mielessä aina. Ennen lähtöä annoin lapsille marimekon paidan ja mekon, sekä molemmille omat kuvakehykset muistoksi meidän yhteisestä ajasta. Tietyt lausahdukset mitä lapset sanoi, tuo edelleenkin kylmät väreet ja ikävän mieleen. 7 kuukautta on pitkä aika, ja siinä kerkeää kiintyä ihmiseen, jolloin lähtemisestä tulee äärimmäisen hankalaa. Lähtöaamuna perheen isä lähti hakeen äitiä lentokentältä, minä ja lapset jäätiin kotiin ja heräsin siivoamaan loput tavarat mun huoneesta, leivottiin lättyjä ja kirjoitin kiitoskirjeen perheelle. Siinä sitten hyvästeltiin moneen otteeseen ja Codi tuli hakemaan mua.

"If there ever comes a day, when we can't be together. Keep me in your heart, I'll stay there forever."
"How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard."

Viimeisen viikon aikana kävin surffaamassa ensimmäistä kertaa elämässäni ja se oli niin niin mukavaa, että koko ajan tekis mieli mennä uudestaan. Tällä kertaa vaan voisin muistaa käyttää aurinkorasvaa, koska poltin mun kädet ja naaman niin pahasti, etten enää ikinä haluu kokea samanlaista kipua. Luulin, että sain hyvän rusketuksen, mutta kaikkihan se vaan lähti kuoriutuun pois parin päivän päästä.

Käytiin yks viikonloppu uudelleen Chapel streetillä viettämässä iltaa, kun todettiin se tyttöjen kans hyväksi paikaksi edellisen viikonlopun menojen jälkeen. Viikolla olin töissä jonku verran, kävin näkeen yhtä kaveria keskustassa, makasin auringossa ja tein viimehetken suunnitelmia ja muuta mukavaa. Käytiin yks päivä St. Kilda music festivaleilla. Oli tosi kiva meno siellä, istuskeltiin rannassa, juotiin viiniä, katottiin auringonlaskua ja kuunneltiin eri esiintyjiä koko illan ajan ja käytiin vielä illan päätteeks kalajalla.Viimeisenä iltana kävin vielä näkemässä Sharniien sedän perhettä, sanomassa heipat ja viemässä mun toisen matkalaukun niille säilöön. Sen jälkeen mentiin parin tytön kans muutamalle läheiseen pubiin.

Aamulla Codi tuli herättään mua. Se vaan käveli ovesta sisään ja tuli halaamaan. Kyllähän siinä oli melkosen haikeat fiilikset puolen vuoden jälkeen kun tiedossa ei oo millon seuraavan kerran nähdään. Perussäädöllä taas lähettiin uuteen nousuun: Codin hostisä oli ottanu auton missä mun matkalaukku on. Onneksi se oli ajanu vaan juna-asemalle eikä 30 kilometrin päähän keskustaan ja onneksi Codi sano ihan muuten vaan että otetaan toinen auto, koska muuten ei ois huomannu, ettei sitä laukkua oo. Ajettiin sitten lentokentälle, siellä annoin Codille pikku muistamisen ja sain myös itse kirjeen ja jumbopelikortit, koska me aina pelattiin korttia. Kyllähän se  täytyy myöntää että ei se heippojen sanominen tuu ikinä olemaan helpompaa. Ihan yhtä kamalaa se on joka kerta. 

Lähdin turvatarkastukseen monien kyyneleiden ja halausten jälkeen. Siinä vaiheessa kun olin check-in tiskillä, multa punnittiin laukut ja semmonen oikeen ärsyttävä nainen oli niin gramman päälle tarkka että ois joko velottanu jonku 70 dollaria kilolta ( ylimääräsiä kiloja oli joku 8) tai että mun pitää nakata menemää. Menin sit sivuun ja en mä nyt mitään voinu nakata pois, nii yhtäkkiä tuli mieleen äiti, joka kerran sano, että "kaikki reppureissaajat joilla on liika kiloja, pukee vaan kymmeniä kerroksia vaatteita päälle.." Siinä mä sitten aloin veteleen vaatteita niskaan. Lopulta mulla oli 12 toppia, 3 t-paitaa, pitkähihanen, 2 neuletta ja huppari, farkut, shortsit, maksihame ja reenilenkkarit jalassa. Voi herranjumala miltä mä näytin :D lisäks vielä pakkasin pienimpään käsilaukkuun hulluna vaatteita ja näin pari poikaa sivussa istumassa rinkkojen kans nii kysyin et saisinko niille jättää yhen laukun niin ne vahti sit sitä. Kävin sit uudellee check-inissä ja sain laukun läpi, ONNEKSI! Menin takas sinne poikien luo hakeen laukun ja vetelin kaikki vaatteet pois päältä. Kyllähän ne on kattonu et mikä pummi mä oon hahahaha se oli ihan järkyttävää :D ei naurata koska joudun varmaa tekeen saman ku oon tulossa Suomeen. Noh, lopulta pääsin sitten lennolle ja lento meni hyvin. Brisbanessa otin taksin ja näin perillä Sharniien, joka oli Coronan kanssa vastassa! Siinä me sitten juoruiltiin parin viikon tapahtumista, koska Sharniie lähti Brisbaneen aikaisemmin. Tehtiin illalla ruokaa ja katottiin leffaa.

Uusi, tuntematon ympäristö ja tulevaisuus vaikutti melko pelottavalta siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa Brisbanessa painoin pään tyynyyn. Oli hirveän tyhjä olo ja en tienny mistä voisin alottaa. Tuntu, että joudun taas käymään samat vaikeudet läpi mitä oli Melbournessa kun ensimmäisen kerran sinne menin, mutta loppujen lopuksi sain järjesteltyä asiat niin, että enää ei ole huolta :)